torstai 31. joulukuuta 2015

2015










Ei varmasti mene paljoa metsään sanoa, että on ollut elämäni rohkein, erilaisin ja ehkäpä paras vuosi!

HAPPY NEW YEAR 2016 EVERYONE!!

Hanna

torstai 24. joulukuuta 2015

MERRY CHRISTMAS!!!



Kun joulukuu näyttää tältä, joulufiilikseen pääseminen on hurjan hankalaa...


Mä olen aina tykännyt joulusta - pakkasesta, lumesta, joulutortuista, perinteisistä jouluruoista, pimeistä illoista, perheen kanssa vietetystä ajasta, lahjojen paketoimisesta, joulukirkosta, jouluvaloista, kauniista suomenkielisistä joululauluista, kynttilöistä ja siitä yleisestä tunelmasta. Täällä helteiden keskellä olen kuitenkin tajunnut, miten paljon suomalaista joulua rakastankaan! Olen seurannut puhelimen lukitusnäytöltä päivämäärän vaihtumista ja joulun lähenemistä epäuskoisena. Joulufiilistä ei vain ole tippaakaan. Ei väliä, vaikka joulukuusi paketteineen on seissyt olohuoneessa reilun kuukauden, ollaan kierrelty kaupungilla jouluvaloja katsellen, käyty muutamassa ulkojoulukonsertissa ja olen iltaisin kuunnellut omia joululistojani Spotifysta tai lipittänyt Ikean glögiä Annas-pipareiden kanssa. Jouluvalot, joululaulut ja joulupukit eivät tunnu jouluisilta, kun vakiovaatteet ovat bikinit, aamulla pohditaan mennäänkö leikkipuistoon, jätskille vai rannalle, koitan mahduttaa surffitunteja vapaa-ajalle ja koko päivän auringossa seissyt auto on kuin pahin sauna.

Vaikka tämä joulu tulee olemaan todella erilainen, ei se tarkoita, etttä sen täytyisi olla huono. On kiva kokea Aussijoulu paikallisessa perheessä ja olen varma, että seafood paellan, uima-altaan, barbequen ja ison suvun voimin saadaan aikaseksi mieleenpainuva ja hauska kokemus!! Ausseissa pääpäivä on 25.12, ja lahjat avataan joulupäivän aamuna. Joulu on täällä tosiaan enemmän rentoilua sukulaisten ja kavereiden kanssa barbequen äärellä, eikä rantailu tai retkeilykään ole poissuljettuja vaihtoehtoja. Mun hostperheessä joulua juhlitaan jo aattoiltana äidin suvun kanssa ja 25.12 aamulla hengaillaan ihan perheen kesken ja iltapäivällä/illalla juhlitaan joulua kunnolla isän suvun kanssa. Todennäköisesti mennään myös keskiyän tai joulupäivän aamun messuun. Mun hostperheessä lapset saavat isommat joululahjat perheeltä ja sukulaisilta ja (Pohjoisnavalla asuva) joulupukki tuo joulusukkiin pienempiä paketteja ja herkkuja. 

Hyvää joulua maailman toiselta puolelta Sydneystä!!!!

Hanna

ps. Kiitos kaikille viesteistä, sähköposteista, korteista ja paketeista, joka ikinen on ilahduttanut supersuuresti!

perjantai 18. joulukuuta 2015

Blue Mountains


Viime sunnuntaina pääsin vihdoin ja viimein käymään Blue Mountainseilla. Aluksi matka vaikutti mahdottomalta mm. junaraidekorjaustöiden vuoksi, mutta sainkin auton, ja vajaan parin tunnin päästä oltiin Essin ja Johannan kanssa perillä Blue Mountainseilla ensimmäisenä kohteena Katoombassa sijaitseva Three Sisters -kivimuodostelma, joka on Blue Mountainsien tunnetuin turistikohde. Itsekin tajusin vasta paikan päällä, että kyseessä on iso kansallispuisto lukuisine kylineen, kävelyreitteineen ja vesiputouksineen. 











Three sisterseistä legenda kertoo näin: The Aboriginal dream-time legend has it that three sisters, 'Meehni', 'Wimlah' and Gunnedoo' lived in the Jamison Valley as members of the Katoomba tribe. These beautiful young ladies had fallen in love with three brothers from the Nepean tribe, yet tribal law forbade them to marry. The brothers were not happy to accept this law and so decided to use force to capture the three sisters causing a major tribal battle. As the lives of the three sisters were seriously in danger, a witchdoctor from the Katoomba tribe took it upon himself to turn the three sisters into stone to protect them from any harm. While he had intended to reverse the spell when the battle was over, the witchdoctor himself was killed. As only he could reverse the spell to return the ladies to their former beauty, the sisters remain in their magnificent rock formation as a reminder of this battle for generations to come.








Three Sistersin ja lounaan jälkeen otettiin suunnaksi Wentworth Falls ja Charles Darwin -niminen kävelyreitti. (Kiitos kaikista matkavinkeistä Elli&Sini!!) Aluksi meinattiin jo kääntyä takaisin, sillä reitin alku muistutti runsaasti Suomen luontoa vain isommassa muodossa, havupuut ja saniaiset olivat suurempia. Matkan varrella olevat vesiputoukset eivät myöskään tehneet mitään suurempaa vaikutusta, sillä ollaan kaikki nähty aika paljon Australiaa, suurta valliriuttaa, ulurua, whitsundayn puuterihiekkaa ja great ocean roadia. Kaikkeen upeuteen tottuminen on vähän sääli, vaikka onkin luonnollista. Näen oopperatalon ja Harbour Bridgen jokaisella reissulla keskustaan ja vietän päiväni Manlyn rannoilla surffaten ja aalloissa hyppien. Kun arki on tällaista, täytyy lomien olla aika spesiaaleja. Anyway, onneksi ei keskeytetty reissua (Ellin blogin kuvien perusteella jaksoin uskoa, että jotain hienoa on vielä tulossa!), sillä the vesiputous oli upea ja näkymät uskomattomat. Ennen huikeita maisemia oli kuitenkin kivuttava epätasaisia ja jyrkkiä kiviportaita alas n. 750 askelman verran (meidän laskut meni sekaisin, joten vähän sovellettiin, mutta ainakin 720 oli reitillä for sure) ja lopuksi vielä sama matka ylös huhheijaa! Tuolla vesiputouksen juurella suurten vuorten keskellä tunsi itsensä taas niin pieneksi valtavan ja voimakkaan luonnon keskellä. Samanlaisen tunteen oon viimeksi saanut Keski-Aussien täydellisessä hiljaisuudessa keskellä ei mitään. Kertoo jotain paikan vaikuttavuudesta. Olisin voinut viettää tuolla ikuisuuden maisemia tuijotellen ja elämää pohtien (mutta Essillä oli kiire Ikeaan haha!) Kuvat ei tee mitään oikeutta paikalle, menkää ja kokekaa itse, jälleen kerran.

Ton reissun jälkeen oltiinkin aika poikki ja Ikean irttarit, glögi ja lihapullat maistuivat paremmin kuin hyvin!

Ihanaa viikonloppua kaikille! Vika viikonloppu ennen joulua, apua! Tänään vietän ihan vain koti-iltaa perheen kanssa ja muutamia juttuja tehden ja lauantaina ja sunnuntaina on sitten tiedossa paljon rantailua, keskustan joulutunnelman ihmettelyä ym.

Hanna

ps. Ihan näin mihinkään liittymättömästi. Kattelin äsken Spotifysta mun vuosikatsausta. Oli hauska huomata, miten syksyllä mun musiikinkuuntelu oli muuttunut ihan täysin. Ulkomaiset artistit olivat tippuneet kärjestä Cheekin, Haloo Helsingin ym. suomalaisten artistien tieltä. Näin tää ulkomailla asuminen muuttaa ihmistä.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

All good in Sydney


Loppuviikko viime viikolla oli tosi kiva. Torstaina näin Sydneyyn lomailemaan saapunutta Emmaa - käytiin ihanassa kahvilassa aamupalalla, vaellettiin ympäri Newtownia ja sain ruispuikuloita ja muita Suomijuttuja. Oi sitä tunnetta, kun haukkasin paahdettua ruispuikulaa, jonka päällä oli avocadoa, kananmunaa, suolaa ja pippuria!! Illalla italialainen Sara piti mulle ja Nadinelle italialaisen dinnerin luonaan. Sara oli kokkaillut muutamia erilaisia alkupaloja ja munakoisopastaa, nam!


Perjantaina kävin päivällä surffaamassa. Sää ja aallot olivat täydelliset. Harjoteltiin kääntymistä ja oikeesti huomasin jopa kehitystä omassa tekemisessäni. Illalla mentiin Ellin ja Haleyn kanssa Manlyyn joulutapahtumaan. Syötiin fish&chipsit ja frozen yoghurtit rannalla kesämekot päällä. Maisema oli uskomattoman kaunis ja oli ihana kuunnella joululauluja, vaikkakin englanniksi. Illan päätteeksi rannalla oli vielä ilotulitukset, jotka olivat kyllä ihan tosi hienot! Joulufiiliksestä ei ole kyllä tietoakaan, enkä voi käsittää, että joulu on ensi viikolla. Meillä on kuusi ollut kotona jo yli kuukauden ja viikonloppuna lahjatkin ilmestyivät kuusen alle. Kaupoissa soi joululaulut ja joka puolella on jouluvalot, mutta joulu ei vain iskostu mun tajuntaan... 



Lauantaina pääsin turisteilemaan Sydneyn keskustaan koko päiväksi itärannikkoa alas tulleiden Essin ja Johannan kanssa. Käytiin Glebessä markkinoilla ja kahvilla, muutamassa puistossa, pannareilla Pancakes on the rocksissa ja ihailtiin Sydneyn maamerkkejä joka suunnasta. Oli ihan tosi hauska päivä ja oli ihana saada kavereita kotisuomesta tänne, tai no Johannaa en tuntenut entuudestaan, mutta eipä se menoa haitannut tippaakaan.

Sunnuntaina starttasin sitten auton ja ajettiin Essin ja Johannan kanssa Blue Mountainseille vajaan parin tunnin päähän. Käytiin ihailemassa Three Sisters -kivimuodostelmaa, käveleskelemässä siinä ympäristössä ja tehtiin kävelyretki Wentworth Fallseille. Ai että mitkä maisemat!! Takastullessa pysähyttiin vielä Ikeaan syömään ja ostamaan muutamat irttarit ja glögit. Blue Mountainseista kuitenkin lisää omassa postauksessa.

Kivaa loppuviikkoa!! Täällä alkoi kuuden viikon school holidayt nyt, joten munkin päivittäinen aikataulu muuttuu vanhemman tytön ollessa myös kotona.

Hanna

Ps. Loppuun vielä kuva mun, Ellin ja Sinin Itsenäisyyspäiväillalta. Joulutarina, pimeä ilta, glögiä, skumppaa, hyvää seuraa, salmiakkeja, Fazerin sinistä, Annas-pipareita ja itsetehtyjä pipareita ja joulutorttuja. Hetken sitä melkein kuvitteli olevansa Suomessa!

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Congratulations Finland & Hanna!


Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi ja kaikki rakkat siellä kaukana!!! Olkaa ylpeitä kotimaastanne, nauttikaa pimeistä illoista, mahdollisesta lumesta ja joulunodotuksesta, ihailkaa linnanjuhlia, muistelkaa sotien sankareita, syökää paljon pipareita, suklaata ja joulutorttuja ja juokaa glögiä! Vaikka mä en ole koskaan tehnyt itsenäisyyspäivänä mitään päätähuimaavaa, kisannut kakkosvalinnoissa tai käpertynyt sohvannurkkaan kattomaan linnanjuhlia herkkujen kanssa, kulminoituu Suomi-ikävä tällaisina päivinä ihan eri tavalla, tai ainakin kotia ajattelee paljon enemmän.

Mulla on ikävä Suomeen. Ei jatkuvasti rintaa puristavana ja itkettävänä ikävänä, vaan enemmänkin kauniina kaipuuna ja kiitollisuutena siitä, että mulla on paikka, jonne mennä takaisin, kun täältä aikanaan kotiudun. Eniten ikävän ehkä huomaa siinä, että mietin aina jossain tilanteissa miten ihanaa olisi jos perhe tai kaverit olisivat täällä ja voisin näyttää mulle tärkeät paikat ja jakaa nämä kokemukset. Onneksi snapchatin (hhannap), whatsappin ja facebookin ansiosta pysyy Suomen elämän menossa aika hyvin mukana ja tekin näette paloja mun arjesta. 


Australia on kuitenkin todella hyvä maa asua ja kokea. Vaikka nyt ikävöinkin ruispuikuloita, kunnollista pyykinpesua, pimeitä talvi-iltoja, joulutorttuja, joulukuusen tuoksua, Stockan loungen ilmasta kahvia, kirjaston lukusalia, Helsingin katuja, aikaansaamisen tunnetta, kunnon jalkakäytäviä ja perjantai-iltojen tanssitunteja, tiedän, että tulen ikävöimään banana breadia, ystävällistä ilmapiiriä, surffausta, meren läheisyyttä, ihania kahviloita ja uusia kokemuksia puhumattakaan näistä kaikista ihmisistä täällä. Mulla on täällä ihana hostperhe, huikea joukkueellinen luistelijoita, suomitytöt sekä kourallinen muita au paireja, joita näen säännöllisesti. Jos ei oteta huomioon stressiä tulevasta, mulla menee täällä hyvin ja arki rullaa kivuttomasti.

Tänään on tuplasyy juhlaan, sillä tänään on tasan kuusi kuukautta siitä, kun marssin Qantasin koneesta ulos Brisbanen kentällä, stressasin maahantulokortin kanssa ja kävelin immin läpi. Kuusi kuukautta, puoli vuotta, Australiassa takana! Ihan uskomatonta. 

Parin tunnin päästä lähden joukkueen pikkujouluihin ja sieltä Ellin ja Sinin kanssa viettämään itsenäisyyspäivää suomiherkkujen ja Joulutarinan kanssa.

Hanna

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Hello December!

Viime kerrasta on ehtinyt kulua aikaa, mutta en ole tainnut konettakaan avata kuin ehkä kerran? En vissiin voi luonteelleni mitään, vaan täällä olen superkiireinen arkeni kanssa kaikkine luisteluineen ja muine menoineen ihan niin kuin Suomessakin. Tässä sekalainen pläjäys mun elämää viimesiltä parilta kuukaudelta.


Joulu on saapunut Sydneyyn. Isoja joulukuusia on joka nurkalla ja puut ja kaupat on koristeltu erilaisilla koristeilla. Myös muutamat talot tässä naapurustossa ovat panneet parastaan ja ovat kuin suoraan jenkkileffoista. Joulukuu on tullut taas ihan puskista eikä asiaa varmasti auta kolmenkymmenen asteen helteet, bikinit ja hiekkarannat. Jouluvalot näyttävät musta vain jotenkin korneilta tässä ympäristössä ja joulufiiliksestä ei ole tietoakaan. Ehkä se tulee lähempänä joulua, toivotaan! Itsenäisyyspäivänä vietetään Sinin ja Ellin kanssa Suomi-iltaa Joulutarinan ja suomiherkkujen kanssa, ehkä se auttaa pääsemään fiilikseen, mutta ainakin superkiva ilta on tiedossa! Täällä olisi myös 1,5 viikon päästä Kauneimmat joululaulut, johon hirveästi haluaisin mennä, mutta Blue Mountains -retki näyttää uhkaavasti osuvan päälle. Onneksi on Spotify, Samuli Edelman, Antti Tuisku ja Suvi Teräsniska.



Yksi viikonloppu tehtiin Sinin ja Ellin kanssa huippuretki Ikeaan lähinnä ruoka mielessä. Syötiin lihapullia ja korvapuusteja, ostettiin kasa irtokarkkeja(!!!!!!!!) ja spottailtiin runsaasti tuttuja juttuja. Tosin totesin juuri, että mun molemmilla aussiperheillä on ollut melkeinpä enemmän tavaraa Ikeasta kuin meillä kotona Suomessa. Lisäksi mun nykyinen perhe rakastaa Ikean lihapullia, joita meillä löytyy pakkasesta ja puolukkahilloakin oli jääkaapissa mun tänne saapuessa. Samana iltana mun hostäiti oli vielä leiponut korvapuusteja, nam! Olin kirjottanut reseptiin, että lisää kaulitun taikinan päälle voita, sokeria ja kanelia, niitä ei koskaan voi olla liikaa. Tarkoitin, että sokeria ja kanelia ei voi olla liikaa, mutta mun kirjotustaidoissa on vissiin vielä vähän hiottavaa, sillä hostäiti oli ymmärtänyt, että se koskee myös voita, joten noi korvapuustit muistuttivat maultaan melkosuperpaljon Tapiolan Kaisan Cafen korvapuusteja! (Sinne on muuten päästävä ekojen paikkojen joukossa, kun tuun takaisin!!)



Noita haikylttejä on näkynyt viime aikoina oikeestaan joka viikko Manlyn rannoilla. Sain myös ensimmäisen kosketuksen Australian tappaviin eläimiin, kun meduusa poltti mun jalkaa. Meduusa osoittautui blue bottle jelly fishiksi, joka ei ole tappava, mutta sattuu ja polttelee ihan kunnolla. Vähän olin hädässä, kun en tosiaan tiennyt yhtään mitkä meduusat ovat harmittomia ja mitkä eivät.

Myös meidän talo on muuttunut eläintarhaksi. Meillä ei ole näkynyt oikeastaan yhtäkään hämähäkkiä tms, mutta maanantaina törmäsin kolmeen isoon hämähäkkiin, yhteen jättikoppikseen ja useempaan toukkaan täällä meillä. Lisäksi joka kerta lenkillä tai vaikka autollekin kävellessä, kun pusikossa rasahtaa, sydän jättää yhen lyönnin välistä. Se voi olla ihan vaan lintu tai opossumi, mutta yhtälailla käärme tai lisko hah.

Lisäksi kuvissa Nelen birthday BBQ at the beach, ihana lounas Ellin kanssa Collaroyssa ja lämpimästä kesäillasta nauttimista Manlyssa. Toi bbq oli ihan tosi hauska ja niin 'Aussikokemus'. Oli ihana grillailla aurinkoisena kesäiltana rannalla hyvää ruokaa, kun vieressä soi musiikki ja ilta hämärtyi vähitellen.



Yksi perjantai sain koko päivän vapaaksi niin suuntasin Bondille nauttimaan parhaimmillaan 43 asteen helteestä. Rannalla viileän merituulen puhaltaessa lämpötila oli ihan jees, kun mereen pääsi vilvottelemaan, mutta auta armias, kun oli aika matkustaa bussilla takaisin... Pari viikkoa sitten mulla oli saksalaisen Lean kanssa eka surffitunti. Oli ihan tosi hauskaa ja huomenna oon menossa uudestaan! Pääsin jopa seisomaan laudan päälle jei, sillä olin ajatellut, että eka tunti menisi vain laineilla loikoillessa. Opettaja auttoi oikean ajoituksen kanssa, muuten tosta ei kyllä olisi tullut mitään! Yllättävän rankkaa oli, kun piti aina meloa itsensä takaisin ulapalle. Keskellä aaltoja istuskellessa auringon paistaessa tuli niin Australiaa ja elämää rakastava olo!! Lisäksi vielä turisteilua Dover Heightsissä.



Superkaunis Centennial Parklands. / Rauhallinen teehetki kirjakaupassa. Oli ihanaa juoda kookosteetä, koska kiitos mun hostperheen kahvikoneen, mä juon ihan liikaa kahvia ja oon tainnut jäädä riippuvaiseksi aamukahvista... / Mun vakkariaamupala tai lounas, jos oon yksin kotona. / Chinese garden of Friendship, joka oli musta tosi kaunis, mutta pääsymaksu oli ehkä vähän liikaa.



Yhden illan superhyvä dinner tyttöjen kanssa Dee Whyssa! / Kunnostauduin ja kävin Raphaelan kanssa kattomassa IMaxissa (the world's biggest screen) uusimman James Bondin, Spectren, joka oli samalla mun elämäni ensimmäinen James Bond. Tykkäsin siitä kyllä tosi paljon, joten varmasti katson Bondeja jatkossakin. / Aussitkin osallistuivat Ranskan muistamiseen oopperatalon valaistuksineen ja Ranskan lippuineen. Manlyssakin oli Ranskan lippu salossa ja kunnantalo oli saanut Ranska-aiheiset koristeet. / Dress huntingia National banquetia ja kaverin 21v synttäreitä varten.



Viime viikonloppuna meillä oli nationalit, joka oli kyllä yksi mun Aussivuoden parhaista viikonlopuista! Nautin aivan joka hetkestä jäällä, meillä on superkivat ohjelmat, joukkue on huippu ja oli vaan niin ihanaa päästä kisajäille ja tosissaan kisaamaan voitosta. Valitettavasti meiän tavotteet ei toteutuneet, osittain kiitos mielenkiintosen tuomaroinnin..., vaan sijoitus oli toinen. Voidaan olla tostakin ylpeitä ja kehitys kauden aikana on ollut huikeeta! Kisaosuuden jälkeen meillä oli vielä banquet, jossa teemana oli candyland. Muiden joukkueiden juhliessa enemmän ja vähemmän värikkäissä mekoissa meillä oli musta niin hauskat asut. Ausseissa on Lifesavers-karkkeja, jotka on värikkäitä renkaita putkilossa. Muutama meiän joukkueesta oli hommannut kaikille jättiuimarenkaat ja viiletettiin sitten ne päällä dinnerillä ja tanssilattialla, oli niin hauskaa!' Oon niin superkiitollinen, että pääsin vielä jäälle kisaamaan ja treenaamaan, ja mulla on nyt niin tyhjä olo, kun kausi on ensi sunnuntain pikkujouluja vaille ohi. Nyt kuitenkin täytyy alkaa suunnitella kovalla tohinalla day trippejä ja viikonloppureissuja.

Loppuviikosta on tiedossa surffausta, Luna Parkissa vierailua, lounastelua, rantaelämää, joukkuekaverin 21v synttärit, jengin pikkujoulut ja Suomi-ilta Ellin ja Sinin kanssa. Töiden lisäksi siis. Ihan kivalta kuulostaa! Ja ensi viikolla itärannikkoa alas reissaava Essi saapuukin Sydneyyn, joten pääsen turistioppailemaan ja näkemään itsekin muutamia uusia juttuja. Ja ihan kohta onkin jo joulu!!

Nyt kiirehdin iltakahvittelulle Manlyyn, kuullaan taas toivottavasti pian!

Hanna

perjantai 13. marraskuuta 2015

Friday 13th seems to be a pretty good day


Kello on vasta yksi päivällä, mutta tämä päivä näyttää olevan oikein hyvä päivä! Täällä fiilikset menee aikalailla laidasta toiseen ja sellaista keskitietä en ole kamalasti vielä kokenut. Joko olen onneni kukkuloilla tai sitten valmiina pakkaamaan kamani kassiin ja palaamaan Suomeen. Tämä päivä on kaikessa normaaliudessaan ihana, joten päätin kirjoittaa sen muistiin ja toivotella teille hyviä viikonloppuja. Tällä hetkellä olen onnellinen normiarkeni kanssa. Olen päässyt yli reissustressistä, sillä nautin (Sydneyyn kahlitsevasta) luistelusta niin paljon! Aussien mestaruuskisojen jälkeen on sitten aikaa tutustua lähiseutuihin ja koko tulevaisuus onkin sitten auki ja muuttumassa joka päivä hah.

Pyöräilin aamupalalle vähän aikaa sitten avattuun ihanaan kahvilaan parin kilsan päähän. Mutustelin banana breadiani ja join cappuccinoa täysin omassa rauhassani, joka tuntuu välillä ihanalta luksukselta kiireisten aamujen keskellä, jolloin samaan aikaan autan tyttöjä aamupalan kanssa, koitan pikaisesti syödä omaani, pakkailen lunch boxeja ja olen silmä kovana vahtimassa, ettei maito kaadu lattialle tai jotain muuta vastaavaa. Paikasta tuli mun uusi lempparikahvila/aamupalapaikka, toivottavasti se ei vie mun kaikkia rahoja... Kirjottelin Aussipäiväkirjaa, muutin taas jatkosuunnitelmiani ja koitin kovasti auttaa reissuun lähtevää ja Sydneyynkin tulevaa Essiä matkavinkeillä!

Pyöräilin kaupan kautta kotiin ja jatkoin herkullisella ja tutulla linjalla valmistamalla banaanilettuja lounaaksi. Oikeasti onko edes sallittua olla näin onnellinen vain hyvän ruoan ja oman rauhan takia? Jatkan vielä tätä hengailua salkkarijakson (katon nykyään 1-3 jaksoa kuukaudessa ja oon ihan kohtuuhyvin mukana...) kanssa ennen tyttöjen hakua. Illalla hyvä ruoka -teema jatkuu, kun suunnataan Dee Whyhin (hmm.. mitenköhän toi Dee Why pitäisi taivuttaa suomeksi?) dinnerille Sinin ja Ellin ja mahdollisesti muutaman tytön kanssa. Viikonloppu onkin sitten suurilta osin luistelua kolmien treenien ja team brekkien muodossa, mutta ehdin mä todennäköisesti kattomaan uusimman James Bond -leffan ja treffaamaan Sydneyn alueelle palannutta Annikaakin!

Ihanaa viikonloppua!! Saattaa olla, että seuraavia kuulumisia saadaan vähän aikaa odotella, sillä nationalit on kahden viikon päästä, joten seuraavat viikot ovat aika täynnä luistelua, ja vapaahetkinä todennäköisesti nukun (kiitos Aussien treeniaikojen...) tai koitan ylläpitää mun luistelun ulkopuolista sosiaalista elämää!

xx Hanna

torstai 12. marraskuuta 2015

It's not just beaches, travelling and coffee moments



Syy mun Australiassa oloonhan on tosiaan au pairius, ja koska muutamatkin on kyselleet (varsinkin mun Brisbanen aikoina), että työskentelenkö mä ollenkaan täällä, kun instagram täyttyy vain lomakuvista, päätin vähän avata mun oikeaa arkea. Hostvanhempien pyynnöstä tytöt ei näy mun sosiaalisessa mediassa, joten tämänkin takia mun elämästä voi saada vähän valheellisen kuvan ig-kuvien ja snappien perusteella. Tosin jos mun kanssa skypettää niin todennäköisesti saa tyttöjen balettiesityksiä tai loputtoman tarinoiden tulvan kaupan päälle. Puolet niistä snapchatin mystorien rantakerroista on 'työaikana' otettu ja astianpesukoneen tyhjennyksestä tai tyttöjen aamupalasta nyt ei saa niin upeita kuvia, että niitä instagramiin päivittelisin. Selvennyksenä nyt kumminkin, että suurin osa mun ajasta täällä on jotain muuta kuin reissausta, kahvittelua ja rannalla makoilua. Kuvat ovat nopeita räpsyjä arjen keskellä ilman filtereitä ja asetteluja - tältä mun elämä oikeasti näyttää.

Täällä Sydneyssä mun hostperheessä on kaksi tyttöä, 4v Z ja 9v N. N on koulussa joka päivä 8.50-3.15, joka on mun mielestä aika pitkä aika noin pienille. Saman ajan on mun käsittääkseni 5-6-vuotiaatkin! Koulu täällä aloitetaan n. 5 vuoden iässä. Eka vuosi on kindy, vastaa vähän meidän eskaria. Yhteensä kouluvuosia kertyy 12, jonka jälkeen valmistutaan high schoolista.

Aamuisin mulla on herätys seiskan kieppeillä. Varmistan, että lapset ovat heränneet, tehdään yhdessä aamupalaa, autan Z:tä pukeutumaan ja harjaamaan hiukset ja hampaat, pakkaan lunch boxit ja hoputan N:ää koulupuvun ja hiusten kanssa. Itse saan onneksi valmistautua päivään samaan aikaan lasten kanssa, joten mun ei tarvitse esim. herätä kuudelta aamulla syömään omaa aamupalaa.

Z on preschoolissa torstaina ja perjantaina, joten aamutoimien jälkeen ajan joko molemmat tytöt kouluun ja nautin vapaasta tai ajan vain N:n kouluun ja vietetään päivä Z:n kanssa.

Torstaisin ja perjantaisin olen tosiaan vapaa koulupäivän ajan, mutta maanantaista keskiviikkoon päivät koostuvat aktiviteeteista Z:n kanssa. Tiistaina meillä on kirjastossa storytime & craft session ja keskiviikkoisin Bunningsissa craft session. Bunnings on Bauhausin tai Hong Kongin tapainen kauppa, mistä saa siis aivan kaikkea ja vielä enemmän. Näitä aktiviteetteja lukuunottamatta suunnittelen (Z:n kanssa) meidän tekemiset. Z on varsinainen rantatyttö, joka rakastaa hiekassa leikkimistä ja aalloissa hyppimistä (tiistaisen biitsipäivänkin jälkeen hän sanoi 'thanks for the fab day at the beach, Hanna! I'll put my swimmers on tomorrow morning when I wake up so we can go to the beach again!!!), joten säiden salliessa vietetään paljon aikaa rannalla. Aina, kun kysyn hänen toiveitaan, vastauksena on ranta! Pakkaan jättikassin täyteen pyyhkeitä, uikkareita, aurinkorasvaa, eväitä, hiekkaleluja ym. ja hypätään ilmaiseen rantabussiin. Rantojen lisäksi käydään leikkipuistoissa, potkulautaillaan, leivotaan, katotaan lastenohjelmia (Peppa Pig, Peter Rabbit & Octonauts) ja leffoja, piirretään ja askarrellaan, leikitään tai käydään kaupoilla.

Z on todella sosiaalinen tapaus, joten lähes poikkeuksetta hän löytää puistoista ja rannoilta leikkikaverin. Maanantaina nähtiin Sinin ja hänen 3v tytön kanssa Manlyssa ja päivä meni tosi kivasti, kun tytöt leikkivät tosi hyvin yksiin ja meillä oli Sinin kanssa seuraa toisistamme. Täytyisi näiti playdateja järjestää useammin, mutta suurimmalla osalla tuntemistani au paireista täällä lähellä on vääränikäiset lapset tai sitten lapset ovat poikia. (4v mielestä tytöt on paljon kivempia, koska poikien leikit ovat liian rajut.) Sovittiin kuitenkin tänäänkin, että treffataan ensi viikolla saksalaisen Lean ja hänen 3v pojan kanssa.

Iltapäivällä haen N:n tai molemmat tytöt koulusta ja vietetään iltapäivää kotona tai esim. puistossa ennen kuin vanhemmat tulevat kotiin, jolloin olen taas 'vapaalla'. Muutamana iltapäivävä tytöillä on myös uintia tai kuvista tms.

Mulla ei töihin juurikaan kuulu kotitöitä. Tyhjennän tiskikoneen aamuisin ja laitan yöllä pyörineet pyykit narulle ja iltapäivällä tuon ne sisälle. Lisäksi varmistan ja autan, että tytöt vievät omat pestyt vaatteet kaappeihinsa ja pitävät huoneet siisteinä. Pakkaan hostäidin valmistamat lounaat lunch boxeihin ja iltapäivällä tyhjennän ruoanjämät ja laitan lumch boxit tiskiin. Lisäksi totta kai yleisten tilojen siistiminen oman käytön jälkeen esim. tiskaus lounaan jälkeen ja pyydettäessä tai omasta halusta esim. imuroimista välillä.

Au pairien päätehtävä on lasten viihdytys ja hoito, joiden lisäksi voi olla lapsiin liittyviä kotitöitä (lasten pyykit tms) tai muita kevyitä kotitöitä. Tämä ei kuitenkaan kaikkien au pairien kohdalla toteudu... Täälläkin olen saanut kuulla liian monta tarinaa, jossa au pairit ovat käytännössä siivoajia ja täyspäiväisiä lastenhoitajia au pairin palkalla. Eräskin tyttö täällä tekee kotona aivan kaiken vessojen pesusta ja kokkauksesta silittämiseen ja moppaamiseen lukuunottamatta vanhempien makkarin ja kylppärin siivousta. Perusteluina tälle vanhemmat ovat kertoneet sen, että lapset ovat koulussa päivisin. Toinen tyttö puolestaan huolehtii 10kk lapsesta 5pv/v 9h/pv ja sen lisäksi imuroi 3krt viikossa koko talon, hoitaa kaikki pyykit, moppaa kerran viikossa ja kokkaa päivällisen. Mun mielestä hyvänä ohjenuorana hostperheille au pairien kohtelusta ja roolista toimisi ajatus, että tykkäisivätkö vanhemmat, jos heidän lapsensa olisi au pairina vieraassa ympäristössä ja lasta kohdeltaisiin samalla lailla kuin he itse kohtelevat au pairiaan. Tiedostan toki, että au paireissakin on vikaa. Tullaan tänne unelmoiden lomasta ja ilmaisesta ylläpidosta, maristaan liian pienestä palkasta tai perheen säännöistä tai ollaan täysin kokemattomia kotitöiden kanssa, jolloin oman huoneenkin siistinä pitäminen on ylivoimaista. Tämän pitäisi olla perheillle annetun korvaamattoman avun lisäksi eräänlainen cultural exchange & experience.

Olen siis todella onnellinen ja kiitollinen omassa perheessäni, jossa au pairin rooli ymmärretään ja minua pidetään oikeasti perheen jäsenenä. Perhe on suhtautunut todella hyvin esim. mun luisteluun täällä, ja saan sitä varten lähteä välillä aikaisemmin 'töistä' ja käyttää autoa. Hostäiti ostaa mulle ruisleipää kaupasta, koska tietää, että tykkään siitä ja iltaisin mulle tarjotaan viinilasia tai teekupposta. Mulle tarjotaan kyytiä ja saan aina soittaa jos mulla on mitään ongelmia. Yhtälailla mä voin käydä kaupassa hakemassa maitoa sen loppuessa, auttaa päivällisen kanssa ja siivoamisessa tai leikkiä lasten kanssa ollessani vapaalla.

Voisin joskus kirjotella au pairiudesta ja kokemuksistani ja muilta kuulemistani tarinoista enemmän. Monelta osin tämä on vastannut odotuksia, mutta monta asiaa on myös yllättänyt sekä hyvässä että pahassa. Jatkuva lasten kanssa valppaana oleminen ja aikaiset aamut voivat väsyttää samoin kuin kiukkukohtaukset ärsyttää tai jotkin perheen toimimistavat hämmästyttää, mutta toisaalta missä toisessa työssä saa olla jatkuva halausten ja pusujen kohde, käyttää työvaatteinaan bikinejä ja leipoa muffinsseja.

Tämän oli tarkoitus olla postaus mun arjesta, mutta vähän lipsuttiin taas. Voisin joku kerta tehdä vielä postauksen mun tavallisesta viikosta täällä.

xx Hanna

Ps. Kivaa loppuviikkoa!! Välillä mä täällä mietin, olenko Suomen vai Australian marraskuussa säiden ollessa varsin sateidet ja synkät...

perjantai 6. marraskuuta 2015

Five months down


Kuvat ovat University of Sydneystä. Saanko jooko mennä tonne opiskelemaan???

Viime päivinä mulla on enkku ja suomi olleet ihan sekaisin. Olen vastaillut suomi-ihmisille whatsappissa huomaamattani enkuksi, mutta ehkä vielä enemmän hämmennystä ovat aiheuttaneet mun suomenkieliset facebook-viestit täkäläisille luistelujoukkuelaisille ja perheen tytötkin ovat naureskelleet ihmeissään, kun olen suomeksi kehottanut pakkaamaan koululaukun tai syömään aamupalaa. Itse en ole näitä aina edes huomannut. Olen koittanut miettiä, ajattelenko tai näenkö unia enkuksi vai suomeksi, mutta mä en ihan oikeasti tiedä!!

Hanna

ps. Aussit on kanssa ihan toivottomia julkisen liikenteen kanssa sateen iskiessä... Eilenkin kaikki aamun bussit olivat myöhässä 15-40 minuuttia sateen takia.

pps. Alotin eilen Antti Tuiskun, Samuli Edelmannin ja Suvi Teräsniskan joululaulujen kuuntelun. Vietin tänään ihan oikeasti ekan päivän Sydney-ajalta kokonaan kotona rentoillen koulumatkoja ja nopeaa posti- & kenkienostoreissua lukuunottamatta. Oli aivan ihanaa neuloa joululahjoja, kuunnella joululauluja, kokkailla banaanilettuja ja kattoa yksi leffa. Tuntui niin ihanan tavalliselta ja kotoisalta. Viikonloppuna on toivottavasti tiedossa Ikea-reissu Suomi-tyttöjen kanssa, jos saisi vähä lisää tuttuja ruokia ja ainakin tuttua fiilistä, kun näkee kaikki tutut huonekalut yms. Kyllä mä siis täällä viihdyn oikein mainiosti, mutta "kuukausipäivien" aikoihin aina tulee ajateltua Suomea enemmän...

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Palm Beach













University of Sydney, jälkkäriä lounaaksi, Glebe ja Gleben markkinat, Chinatown, Chinese Garden of Friendship, babysitting, tyttöjen ilta leffan ja ruoan merkeissä, Palm Beach, Newport Beach, Whale Beach, treenit, Centennial Park ja maailman ihanimmat kirjakauppakahvilat. Mm. nämä kaikki mahtuivat viime viikon loppupuolelle.

Postauksen kuvat ovat sunnuntailta, jolloin vietin rantapäivää Newport-, Whale- ja Palm Beacheilla. Säätiedotuksessa oli luvattu sadetta ja myrskyä, mutta sainkin nauttia auringosta ja +25 asteesta. Tällä hetkellä säätiedotuksissa ei ole juuri kehumista täällä, sadetta ja tuulta. Tosin tämänkin viikon maanantaiaamupäivä oli lupauksista huolimatta kaunis ja kuuma, joten päästiin neljävuotiaan kanssa rannalle. Säiden puolesta ei siis tule Suomen marraskuuta ikävä ja säätiedotusten tarkkuus on myös samaa luokkaa kuin Suomessa. Mulla on joku ongelma sateenvarjon kanssa. En siis omista kyseistä kapistusta, vaikka pari kuukautta oon jo miettinyt sen hankintaa. En vaan saa ostettua, sillä en halua käyttää rahaa sellaiseen "turhuuteen". Yhden kaverin vinkistä löysin kaupan, joka myy perusmustia sateenvarjoja kuudella dollarilla, mutta silti ajattelen vain, että turhaa rahan haaskausta, vaikka tiedän, että tulen olemaan taas märkä seuraavana sadepäivänä. Sen sijaan aamupaloja voin hyvillä mielin ostaa kahvilasta, vaikka ne verottavat lompakkoa huomattavasti enemmän kuin kuusi dollaria, joka on siis noin neljä euroa. Ehkä vielä jonain päivänä...

Northern Beaches -alueella, jossa mäkin siis asun, on kymmenkunta rantaa. Osalla näistä olen ehtinyt jo käydä, mutta monta on vielä käymättäkin. Eiköhän rantakerrat lisäänny, kunhan kesä tulee. Toisaalta aikalailla kaikki noista rannoista on samantapaisia, joten sinänsä niissä ei kauheasti uutta ole. Kunhan tulee oikeasti kesä, aion pyöräillä rannalle katsomaan auringonnousua. Sydneyssä, kun ei voi rannalla oikein ihailla auringonlaskuja, mutta auringonnousut ovat kyllä kaikkien kuvien mukaan uskomattomat myös, ne vaan ovat viiden ja kuuden välillä aamulla...

Newport ja Whale Beach olivat kauniita, mutteivat sen kummempia rantoja. Palm Beachilla olen käynyt ennenkin, mutta meillä jäi silloin light house käymättä, joten lähdin uudestaan pohjoseen reissuun. Light house sijaitsee mäen päällä, jonne oli aikamoinen kipuaminen, mutta kannatti kiivetä, sillä maisemat olivat upeat!! Kiipeämisen lisäksi vietin päivän rannalla makoillen ja rennosta päivästä nauttien. Olin jopa liian laiska avaamaan kirjan haha. Tykkään Palm Beachista, sillä se ei (ainakaan vielä) ole niin täynnä kuin monet muut rannat. Johtuu varmasti osittain kauemmasta sijainnista ja runsaiden palvelujen puutteesta. Mulle väljempi rantaelämä sopi vallan mainiosti, sillä ei tarvinnut taistella hiekkaläntistä, vaan sai levittää vilttinsä sinne, minne itse halusi.

Hanna