sunnuntai 30. elokuuta 2015

Last weeks through my phone

Sydney-turisteilua. Sydneyn satama-alue on musta todella kaunis ja mun onnekseni pääsen keskustaan joko bussilla Harbour Bridgeä pitkin tai lautalla Sydneyn maamerkkien ohi. Manly-City-lauttamatkaa sanotaan Sydneyn parhaaksi, ja en kyllä väitä vastaan. Upeat maisemat matkan varrella!!

Fika Swedish Kitchen. Luisan kanssa meillä on perjantaitraditio mennä Manlyyn koulupäivän ajaksi. Viime viikon perjantaina otettiin aamupalasuunnaksi Fika Swedish Kitchen, jossa saatiin korvapuusteja, pannukakkuja ja ihanaa teetä. Paikka oli tosi kiva, vaikkakin vähän hinnakas. Ei silti varmasti jäänyt mun vikaksi kerraksi, sillä ensi kerralla haluan maistaa heidän ruisleipäaamupalaa. Tosin korvapuustit ja pannarit oli huippuhyviä, niin saa nähdä sorrunko herkkuihin ensi kerrallakin. Seuraavalla vierailulla mun on kyllä uskallettava puhua ruotsia tuolla! Täällä on paljon Ruotsi-kahviloita, jotka onneksi myyvät Suomiherkkujakin, vaikkakin hinnat ovat aikamoiset...

Palm Beach. Yksi aurinkoinen päivä otettiin suunnaksi Palm Beach muutaman saksalaisen ja hollantilaisen au pairin kanssa. Lähes parin tunnin bussimatkan takia meillä oli aika korkeat odotukset paikasta, joten vähän petyttiin paikasta. Paikka oli kiva ja rannat hienot, mutta lukuisten upeiden rantojen jälkeen Palm Beach ei sykähdyttänyt. Haluan kuitenkin tehdä sinne uuden reissun kesemmällä. Pysähtyä matkan varrella muutamalle muulle rannalle ja vierailla Palm Beachin light housella. Palm Beach on rikkaiden lomanviettopaikka ja se kyllä näkyi alueen rakennuksissa. Upeat näkymät suurten talojen jätti-ikkunoista, pihat olivat viimeisen päälle ja muutaman talon pihalla oli jyrkän ylämäen takia hissi!

Les Miserables -musikaali. Mun yksi to do -listan ehdoton juttu Ausseissa oli päästä näkemään Les Miserables Brisbanessa tai Sydneyssä. Viime sunnuntaina pääsin vihdoin näkemään musikaalin ja wow se oli kyllä niin hieno! Capitol Theatre antoi arvokkaat puitteet musikaalille, joka oli hienoin musikaali, jonka olen koskaan nähnyt! Näyttelijät olivat huipputaitavia laulajia, lavasteet tosi hyvin toteutettuja ja ryhmäkohtaukset vaan niin hienoja!! WOW!!! Seuraavana mulla on listalla Roald Dahlin satuun perustuva Matilda-musikaali ja Anything Goes -musikaali Sydney Opera Housessa. Täällä on liikaa kulttuuria mun kukkarolle...

Lisää Sydneyn keskustaa. Torstaina kävin pyörähtämässä keskustassa Hyde Parkissa, Marimekolla, St James Churchissa ja Queen Victoria Buildingissa samalla kun hain uuden objektiivin kameraani. Marimekolla tuli niin kotoisa olo kaikkien tuttujen printtien keskellä. Marimekon liike on keskustassa tosi hyvällä paikalla, ja se on iso. Tuli ihan Espan liike Helsingissä mieleen ja jopa sijainti oli samalla tavalla Louis Vuittonin vieressä. Suurin osa tuotteista oli odotettavasti kalliita, mutta esim. kukkarot oli musta jopa halvempia kuin Suomessa. Queen Victoria Building on Sydneyn kauneimpia (ja kalleimpia) ostoskeskuksia. Rakennus on upea vanha kivirakennus, sisällä on upeita lasi-ikkunoita ja kupoleita, kokolattiamatot ja wc-kyltitkin on mutoiltu toilettien sijaan Ladies powder roomeiksi.

Manly ja ympäristö. Viime perjantaina tehtiin Luisan kanssa reissu Manlyyn, ja sen ympäristöön. Nautittiin auringosta, surffareiden katselusta, sushilounaasta, Timtamseista ja mansikoista, upeista aalloista ja rennosta olemisesta.

Vikana mun yksi lempilausahduksista tällä hetkellä. Suurin osa kavereista aloittelee fuksivuottaan yliopistossa tai palaa koulukirjojen pariin kesälomalta. Mulla on ollut pientä kriisinpoikasta tästä, kun itse reissailen Australiassa, mutta olen alkanut päästä asiasta yli, sillä kun mietin kaikkea sitä, mitä olen jo näiden kolmen kuukauden aikana kokenut, oppinut ja nähnyt, en olisi sitä ikinä Suomessa kokenut. Vieraassa ympäistössä, vieraiden ihmisten ja kielen keskellä eläminen on haastavaa, mutta samalla niin palkitsevaa. Kliseistä, mutta totta.

Hanna

ps. Postauksien tiuha julkaisutahti johtuu mun aikaisista heräämisistä. Mulla ei ole täällä pimennysverhoja, joten herään aikaisin ja käytän aamuni tietokoneella naputteluun tai kirjojen lukemiseen.

lauantai 29. elokuuta 2015

Living at the beach





Hyvää viikonloppua Sydneystä! Brisbanesta Sydneyyn muuton myötä mun elämä on muuttanut rannalle. Brisbanessa ei juuri rantoja ole ja täällä asun Sydneyn Northern Beaches -alueella, jossa on rantoja vieri vieressä. Kuuluisin ja suurin näistä on Manly, mutta vieressä olevat pienemmät rannat on huippuja kanssa jos haluaa enemmän omaa rauhaa. Tosin uskon, että kesällä kaikki rannat ovat täynnä, kun sydneyläiset ottavat kaiken ilon irti ulkoilmaelämästä. Sydneyn rannoilta puuttuvat paratiisimaisuus ja palmut, ja vaikka rannat ovat huikeita, vaaleahiekkaisia ja kirkasvetisiä, tuntuvat ne kuitenkin inhimillisemmiltä kuin vaikkapa Port Douglasin tai Byron Bayn rannat. Säiden salliessa ollaan vierailtu nuoremman tytön kanssa rannoilla leikkimässä, hiekkalinnoja rakentaessa ja kahlaillessa ja vapaapäivinä olen viettänyt piknikkejä, keräilly upeita simpukoita tai vain käveleskellyt ympäri rantoja. En malta odottaa lämpimiä kesäilmoja, jolloin pääsee nauttimaan auringonlaskuista rannalla (tällä hetkellä illat ovat niin kylmiä, ettei se ole mahdollista ilman toppautumista...). Ollaan myös suunniteltu Manlyn surffikouluun osallistumista lähitulevaisuudessa!








Viime viikolla löysin uuden lempparipaikan täältä. Lähdin kävelylle tarkoituksenani löytää yksi puisto ja lounaspaikka, mutta päädyinkin kävelemään Manly Scenic Walkia ja löysin suojaisan kallion, jonne leiriydyin päiväksi Paulo Coelhon ja eväideni kanssa. Edessäni avautui upeat maisemat purjeveneineen ja kirkkaine vesineen ja ainoa häiriötekijä omalla kalliollani oli suuri musta vihaisen näköinen lintu, joka vaani uhkaavasti ruokaani.

Kaikki postauksen kuvat ovat Manlyn alueen rannoilta (Manly, Freshwater, Curl Curl, Fourt Basket beach), max. 1h kävelymatkan päässä kotoa. Aika täydellinen asuinpaikka mulla!

Hanna

torstai 27. elokuuta 2015

Pieniä ja isompia juttuja Aussiarjesta

Moikka, täällä sopeutuminen etenee vauhdilla ja kaikki on hyvin! Kunhan kerkeän koneelle taas kunnolla, kirjottelen enemmän kuulumisia. Tällä hetkellä tutkin tulevia reissumahiksia ja kartotan Sydneyn tarjontaa, joten en jaksa sen enempää koneella istuskella. Kävin tänään Sydneyn keskustassa itekseni pyörimässä, kun mun piti käydä ostamassa uusi linssi kameran hajonneen tilalle. Matkaoppaita ja nettiä selailtuani olin saanut jonkunlaista käsitystä keskustasta, joten en ollut enää yhtään niin hukassa kuin ennen. Näiden muutaman visiitin perusteella tykkään Sydneystä kyllä tosi paljon. Keskusta on musta tosi kaunis ja tänään tajusin, että Brisbanessa ei juuri ollut vanhoja kauniita rakennuksia, joita taas löytyy täältä tosi paljon. Just vanhojen rakennusten takia mulle tulee Sydneystä vähän mieleen Pariisi. Sydneystä kuitenkin lisää myöhemmin kuvien kera. Tässä muutamia juttuja, joita oon kummastellut vajaan 11 viikon aikana täällä. (Tajusin just, että noin puolet noista liittyy liikenteeseen, hups...)

-Oon täysin tottunut vasemman puoleiseen liikenteeseen. Kun isi lähetti kuvan uusista liikennejärjestelyistä ihan meidän kodin lähellä, katoin sitä tosi kauan, koska se näytti niin hassulta! Lopulta tajusin, että se johtui oikean puoleisesta liikenteestä! En ole juurikaan käynyt ostoskeskuksissa täällä, koska tykkään mielummin shoppailla niin, että kaupat ovat kadun varrella. Cairnsissa mun hostellin vieressä oli jättimäinen ostoskeskus, jossa kävin aina Colesissa (ruokakauppa). Joka kerta yritin mennä liukuportaita väärään suuntaan, sillä ne oli asennettu oikean puoleisen liikenteen mukaan! En oo varma, onko kaikki liukuportaat täällä näin pain, mutta mä menin ainakin aivan sekaisin!

-Musta on aivan ihanaa, kun täällä (okei ei saa yleistää, mutta monissa kaupoissa, kahviloissa ja varsinkin mun sukellusretkellä) ihmiset puhuttelee sua kauniisti ja kohteliaasti lisäämällä tervehdysten ja kysymysten perään “darling” tai “sweetie”. “Hi, how are you sweetie?” “Would you like to have some water my darling?”. Tulee varmaan olemaan kamala  shokki palata Suomeen, kun kaupan kassat ei kysele kuulumisia jne. Ei täällä ole jenkkien kaltaista small talk –kulttuuria, mutta paljon vapaampaa ja rennompaa kuin Suomessa!

-Ruokakaupoissa on jatkuvasti tarjouksia ja ne vaihtuu päivittäin tai jopa päivän aikana! Esim. Mansikat ovat jatkuvasti alessa. 250g rasian normaalihinta on 2,98AUD. Joka kerta kun käyn kaupassa ne ovat alennuksessa joko 2rasiaa 5AUD, 1 rasia 2AUD tai 3 rasiaa 6AUD. Myös Cadburyn suklaa (joka on siis täkäläinen brändi, vaikkakin jenkit vissiin ovat ostaneet sen) on jatkuvasti alessa. Veikkaan, että sen normihinta on 4-5AUD per 200g suklaalevy. Kertaakaan en ole sitäkään ostanut normihinnalla. Musta on kumminkin hassua, miten tarjoukset eivät pysy montaa päivää vaan esim. eilen saattoi olla kaksi levyä 7AUD, tänään yksi levy 4AUD ja huomenna kaksi levyä 6AUD.

-Etukäteen mua varoteltiin siitä, miten täkäläinen kahvi ja suklaa ovat pahoja. Vallan hyvin oon täällä kuitenkin selvinnyt, vaikka oon edelleen sitä mieltä, että Fazerin suklaa on parasta ikinä! Suomessa oon tottunut suht vahvaan kahviin, joten monet kahvit täällä ovat varsin laimeita. Kahvilassa long black, joka vastaa normaalia mustaa kahvia, on vähintään yhtä kallis kuin cappuccino ja flat white, joka on kahvi maidolla, on puolestaan aivan liian laihaa. Cappuccinon päälle täällä laitetaan aina kaakaojauhetta, nam. Täällä kaikissa kodeissa ei ole kahvinkeitintä, joten olen myös tutustunut kaikenlaisiin pikakahveihin ja teepussien kaltaisiin “kahvipusseihin”. Mä en ole mikään supernirso kahvin suhteen, joten tämänkin kannalta täällä ollaan ihan hengissä! Plus mun Sydneyn perheelle on superkahvikone, joten nykyään ei ole kahvin kanssa ongelmaa!

-Banana bread, toast, sandwich ja ylipäätään kaikki vaaleat leivät ja makea. Aamupala on yleensä toast ja lounas sandwich. Ite yritän tehdä aamupalaksi ja lounaaksi salaatteja, puuroa jne.

-Täällä joka paikassa kerrotaan isoilla lapuilla rangaistuksista. Junissa varoitellaan tekemästä väärää hätäilmoitusta, junaraiteille menemisestä saa rangaistukset ja kadun varsilla kerrotaan, miten ylinopeuksista tulee kovat sakot tai kortin menetys. Ymmärrän rangaistukset, mutta musta on hassua, miten niistä infotaan niin isosti täällä! Jopa kyltissä, jossa kielletään pyöräily aidan toisella puolella, on merkinnät sakoista.

-En ole missään nähnyt näin hyviä ja siistejä julkisia vessoja! Niitä on joka paikassa ja ne on ilmasia!


-Täällä linnut pitää ihan kamlaa meteliä ja lähes poikkeuksetta mun herätyksenä toimii ohuiden seinien ansiosta linnunlaulu. Ai niin täällä on kaikkien eksoottisten lintujen ja pelikaanien lisäksi lokkeja, varpusia ja puluja. Ja yksisarvispuluja elis siis puluja, joilla on terävä töyhtö pään päällä.

-Hostperheen tytön koulussa on musta kauheen eriskummallinen käytäntö lasen haun kanssa, vaikka se onkin tosi kätevä! Voin parkeerata auton ja hakea tytön koulun pihalta tai sitten voin ajaa kiss & greet lanelle ja näyttää nimikylttiä etuikkunassa, jolloin koulun opettaja kuuluttaa nimen mikrofoniin, lapsi tulee jonoon ja toinen opettaja tuo hänet autoon. Lapset eivät siis itse kävele autoon. Tää ei johdu turvattomuudesta, varmaan vaan kätevämpi ja nopeampi.

-Täällä on tosi yleistä, että veden lämpötila pitää säätää kahesta eri nupista. Siis lämmin ja kylmä vesi pitää avata erikseen, vesi kuitenkin tulee samasta paikasta. (Kuulostaa ihan kamalalta suomelta mun selitys) Aina suihkussa mulla menee tovi, kun säätelen veden lämpötilaa ja hypin suihkun alla vuoroin kylmässä, vuoroin kuumassa suihkussa. Auta armias, kun pesen hiuksia ja joudun säätämään veden aluksi, shampoon jälkeen ja vielä hoitoaineenkin jälkeen.

-Liikenneympyrässä täällä saa luvan kanssa vilkutella sisään päin, jos aikoo lähteä ympyrästä vasta vikasta kohtaa ulos. Jos lähet ekasta exitistä, vilkutat ulos, jos tokasta, et tee mitään, ja jos vikasta, niin sisäänpäin. Välillä musta toi on tosi tyhmä juttu, koska jos ei ole nähnyt, mistä auto tulee, ei oo mitään tietoa, mikä sen vika exit on.

-Koska täällä tulee pimeä tosi aikasin, talvella viiden kuuden aikaan ja kesälläkään ei saada nauttia valoisista kesäöistä, on tavallista, että baariin mennään ysiltä tai jopa aiemmin.

-Täällä harrastetaan tosi paljon kadunvarsipysäköintiä. Kiva, että pysäköintitilaa on reilusti, mutta välillä on vähän ahdasta, kun molemmilla puolilla tietä on autot parkissa ja lisäksi on vielä vastaantulevaa liikennettä.

-Sakot on järkyttävän suuria! 300 dollaria, jos käännyt oikealle, jos oikealle kääntyminen on kielletty. Reilu 300 dollaria, jos pysähdyt alueelle, jossa pysähtyminen on kielletty jne.


Hanna

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Kuulumisia Sydneystä

1. Askartelutuokion aikaansaannoksia 2. Vieläkin hämmästelen kaikkia Aussien lintuja, joita kävelee vastaan 3. Yhen illan Frozen Yoghurt eli mun tapauksessa jogurttijädeä ja paljon paljon päällisiä.

1. Ruisleipälöytö Colesissa  2. Hostäidin leipomat mustikkapiiraat eiliseltä. Se innostu niistä niin paljon, että tekee tänään illalla uuden satsin pienillä muutoksilla. 3. Clontarf-rannan leikkipuisto, mun lemppari!

Sydneyn turistipäivä!

Manly beach!

Ranta- ja puistopäiviä
Ajattelin kirjotella ihan tavallisia kuulumisia arkisempien kuvien kanssa kaikkien reissupostausten keskelle. Viime viikon tiistaina mun lento tosiaan laskeutui Sydneyyn, joten reilun viikon oon täällä ehtinyt asustella. Ensifiilikset on tosi hyvät, vaikkakin uuteen ympäristöön, perheeseen, ja rutiineihin sopeutuminen ja kavereiden löytäminen vievätkin aika paljon energiaa. Kun kaiken tämän on yhdistänyt muutamiin Suomeen suuntautuneihin Skypeilyihin iltamyöhäsellä, unta ei ole todellakaan tarvinnut odotella iltaisin.

Kaikesta uudesta ja uuvuttavasta huolimatta olen nauttinut tähän astisesta Sydneyn elämästäni. Asuinalue, joka on mun mielestä vieläkin tosi vaikeasti hahmotettavissa, koska kaikki tiet ja talot (paljon tiilitaloja) näyttävät samalta, on musta tosi kiva ja rauhallinen! Jollain tavalla tulee Espoo mieleen, sillä täällä on juurikin useita asuinalueita omine "keskuksineen" vierekkäin. Asun siis Sydneyn pohjoispuolella Manlyn läheisyydessä. Täällä on paljon kahviloita ja ravintoloita, puistoja ja pieniä rantoja sekä Manlyn iso suosittu ranta surffikouluineen, kävelyreitteineen, kauppoineen, ravintoloineen ja kahviloineen. Manlyssa on myös Fika Swedish Cafe, jonne mun todella täytyy tehdä retki korvapuustien ja ruisleivän luokse.

Alueella on hyvät julkiset kulkuyhteydet sekä täällä liikennöi myös Manlyn oma Hop Skip Jump -bus, joka on ilmainen bussi. Bussin neljällä eri linjalla pääsee kätevästi ja ilmaiseksi eri rannoille, kaupoille jne ja perheen nuorempi tyttö rakastaa bussiajeluja! Kouluaikana suurin osa asiakkaista on eläkeläisiä, mutta lomilla ja viikonloppuisin bussia käyttävät myös lapset ja perheet. Mun asuinpaikasta keskustaan pääsee n. puolessa tunnissa bussilla. Vaihtoehtoisesti voi ottaa lautan Manlysta ja seilata puoli tuntia keskustaan upeissa maisemissa oopperatalon ja Harbour Bridgen edestä. Lautta maksaa normaalisti reilu seitsemän dollaria suuntaansa, mutta sunnuntait on spesiaalipäiviä, jolloin koko päivän saa reissata kaikilla kulkuneuvoilla niin paljon kuin haluaa vain 2,50 dollarilla, joten luulen, että sunnuntaisin käytän lauttaa keskustaan, muina päivinä bussia (reilu 4 dollaria suuntaansa).

Sydneyn keskustassa olen kerran ehtinyt pyörähtää turisteilemassa pakollisten oopperatalon ja Harbour Bridgen luona, kävelemässä ympäriinsä sekä ihan sattumalta osuin Marimekon liikkeeseen, jonne on muuten pakko tehdä retki joku päivä! Jo pelkästään Sydneyn keskusta on valtavan iso ja nähtävää ja koettavaa riittää, puhumattakaan kaikista keskustan ulkopuolella olevista asuinalueista, rannoista ja luonnonpuistoista. Brisbanekin on iso, mutta siellä sain matkaoppaan avulla tehtyä To do -listan, jossa oli n. 20 kohtaa. Musta tuntuu vahvasti siltä, että Sydneyn kanssa mä en vaan voi tehdä samaa. Tai en ainakaan vielä. Ensin täytyy tutustua karttaan jne. paremmin.

Perhe on ottanut mut tosi hyvin vastaan ja tunnen oloni kotoisaksi täällä. Neljävuotiaan tytön kanssa ollaan ehitty käydä kirjaston satutuokiossa, rannoilla piknikillä ja leikkimässä ja eri leikkipuistoissa. Oon myös saanut perehdytyksen Australian lastenohjelmiin ja iPad-peleihin. Vanhemman tytön kanssa mulla on ollut vähemmän aikaa, kun se on koulussa, mutta ollaan ehitty kirjotella useita tarinoita ja piirrellä jne. Vanhemmat on kanssa tosi mukavia ja huomioonottavia. Pienet arkipäivän jutut kuten kahvin keittäminen mulle (näillä on mun mielestä monimutkanen kahvinkeitin, joten tänään vasta keitin ite oman ensimmäisen kahvini) ja ennen ruokakauppaan menoa mun tarpeiden kysyminen tekee olon huomioonotetuksi. Vastaavasti tarjoudun välillä imuroimaan, vaikkei se ole varsinaisesti mun homma tai tekemään muita hommia.

Perhe tykkää tosi paljon ruoanlaitosta ja leipomisesta. Perheen äiti oli löytänyt nettisivun "42 Finnish food that you desperately need to try", joten eilen oli vuorossa ekana kokeiluna blueberry rolls, joista tuli tosi kotoisa olo. Korvapuusteja olisi tarkotus kanssa leipoa joku päivä. Ruoasta puheen ollen, löysin paikallisesta Colesista Hollantihyllystä ruisleipää ja salmiakkia. Ruisleipä oli musta ihan vastaavaa kuin Real, eikä maksanutkaan maltaita. Perhe osti sitä mulle Siwan kokosesta kaupasta yks päivä, joten se ei siis ole harvinaisuus täällä. Brisbanessa yritin ettiä ruisleipää joka paikasta, mutten vaan millään löytänyt! Vielä enemmän kuitenkin hämmästyin, kun samassa Siwan kokosessa kaupassa oli keksihyllyssä Annas-pipareita neljässä eri maussa (original, appelsiini, cappuchino ja joku neljäs). Tuskin siis ruoan puolesta ainakaan tulee koti-ikävä täällä.... Musta on myös hauskaa, kun molemmilla mun hostperheillä on Ikean astioita tai huonekaluja, ja tääkin perhe kertoi, kuinka ne viime Ikea-reissulla söi lihapullia. Näillä on myös jääkaapissa Ikeasta ostettua puolukkahilloa ja sillejä! Ainiin, tällä perheellä on ollut saksalainen au pair, joka on jättänyt jälkeensä saksalaista jouluteetä, joka on aivan glögin laimea versio!

Sydneyssä on tosi paljon aupaireja ja tässäkin lähistöllä asuu vaikka kuinka monta! Lisäksi yksi suomalainen aupair, kenen kanssa olin paljon tekemisissä Brisbanessa, on myös muuttanut Sydneyyn.  Musta on hauska ja tosi ihana sattuma, että perheen isän siskolla, joka asuu 4km päässä, on myös au pair. Se on Saksasta, mun ikäinen ja saapui Sydneyyn neljä päivää mua ennen. Ollaan siis koko kuusi kuukautta täällä yhdessä, huippua! Sen kanssa ollaan pidetty tosi paljon yhteyttä puhelimella, nähty muutama kerta ja suunniteltu paljon tulevan varalle, mm. whale watching cruise, Blue Mountains, muutama musikaali jne.

Paljon tosiaan riittää uutta ihmeteltävää! Pitäisi yrittää löytää aikaa koluta matkaoppaita ja nettisivuja, jotta voisi hahmotella jonkinmoiosta listaa kaikesta siitä, mitä haluaa nähdä ja kokea. Toisaalta, mulla on kuitenkin vielä lähes puoli vuotta aikaa, joten ehkä koitan vaan nauttia hetkestä ja olla stressaamatta liikoja...

Hyvää yötä Sydneystä!

Hanna

ps. Tähän mun lukiokaverin Reetan kirjotukseen voin kyllä samaistua niin täysin!

tiistai 18. elokuuta 2015

The Great Barrier Reef
















Mun Cairnsin loman kohokohta ja yksi elämäni hienoimmista kokemuksista – LAITESUKELLUS ja snorklaus suurella valliriutalla.

Mietin etukäteen tosi pitkään uskallanko mennä sukeltamaan ja kyselin Australian suomalaisten fb-ryhmässäkin (maailman paras keksintö, pelastanut ja auttanut monta kertaa!!!) suosituksia hyvistä firmoista. Useampikin sanoi, ettei kannata mennä sukeltamaan, sillä snorklaamalla näkee yhtä hyvin ja vähemmän hässäkkää plus maksaakin vähemmän. Onneksi en kuunnellut näitä ohjeita vaan päätin ottaa snorklauksen lisäksi myös laitesukelluksen!

Cairnsissa on kymmeniä yhtiöitä, jotka tarjoavat snorklausta ja sukellusta sekä helikopterilentoja suurella valliriutalla. Vertailin yhtiöitä ja päädyin Ocean Freedomiin, joka on hieman suurinta osaa kalliimpi, mutta vakuutuin heidän sanoista taata turvallinen, yksilöllinen ja ikimuistoinen reissu ja sitä se todellakin oli! Henkilökunta oli maailman ystävällisin ja kun takasin tullessa kärsin pienestä matkapahoinvoinnista, henkilökunta teki kaikkensa, jotta voisin paremmin. Laivaan olisi mahtunut 75 ihmistä, joka on vähän, sillä monet yhtiöt ottavat 150-300 matkustajaa, mutta meitä oli ehkä 50 ihmistä maksimissaan ja henkilökuntaa n. 10. Niillä muuten täytyy olla maailman siistein työ! Päivät pitkät merellä sukeltelemassa ja näkemässä turistien typertyneet ilmeet upeiden sukellusten jälkeen!

Laivan lähdettyä matkaan saimme briiffauksen sukellus- ja snorklausturvallisuudesta. Sukeltajien piti myös täyttää terveyskysely, jotta voidaan taata turvallinen sukeltaminen. Ocean Freedom käy kahdessa eri kohteessa suurella valliriutalla (Upolu Cay & Upolu Reef), jossa on mahdollisuus lasipohjavenekierrokseen, snorklaukseen ja sukeltamiseen.

Lasipohjavenekierroksen aikana kuultiin infoa valliriutasta ja eri kalalajeista. Snorklaus oli musta hieno kokemus, ja koska vesi ei ole kovinkaaan syvää, ja se on aivan uskomattoman kirkasta, snorklatessakin näki valliriutan ja kaikkia upeita kaloja! Aallokko antoi kuitenkin oman haasteensa snorklaukselle, sillä hengitysputkeen meni aina silloin tällöin vettä. Snorklata sai tehdä niin paljon kuin vain ehti ja jaksoi. Henkilökunta, joka oli sukellusvuorossa näytti parhaita paloja riutasta sillä kohtaa, sillä he todella tunsivat sen huippuhyvin!

Kaikista hienoin kokemus oli kuitenkin ehdottomasti laitesukellus suurella valliriutalla!!! Olin aluksi ihan kauhuissani, että mihin mä oikein olen ryhtynyt, mutta veden alle päästyä sitä unohti kaiken panikoinnin. Koska en ole ikinä ennen sukeltanut, tein Introductory Diven. Introsukelluksessa meitä oli aina yksi henkilökunnan sukeltaja ja kaksi ensikertalaista yhdessä. Tykkäsin tästä tosi paljon ja mulle tuli turvallinen olo, kun meitä ei ollut sen enempää yhdessä. Sukellus kesti n. 30 minuuttia ja käytiin syvimmillään kuuden metrin syvyydessä. Nähtiin valliriuttaa, kaloja ja kilppareita. Veden alla oli tosi rauhallista ja kuului vaan oman hengityksen aikaansaamien kuplien ääni. Introsukelluksessa ei itse tarvinnut osata käyttää kaikkia kikkoja happipullojen ym. kanssa, sillä henkilökunnan sukeltaja teki ne. Tärkeimmät omat ohjeet olivat: Muista hengittää, potkia ja tasata korvien paine. Selvisin tästä hyvin ja jos olisi mahdollista, haluaisin niin paljon mennä vaan uudelleen!! Ehdottomasti yksi elämän hienoimmista kokemuksista!

Kuvat ei muuten tee ollenkaan oikeutta tolle reissulle!! Sukeltaessa ja snorklatessa mulla oli vedenalaiskamera mukana, mutta en jaksanut tähtäillä ja zoomailla jatkuvasti vaan keskityin ihailemaan näkymää ja sohin kameralla enemmän ja vähemmän oikeisiin suuntiin...

Hanna

lauantai 15. elokuuta 2015

Kuranda - rainforest & village
















Yhtenä Cairnsin lomapäivistä suuntasin Kurandaan, keskellä sademetsää sijaitsevaan, hipahtavaan kylään. Koko reissun hienoin osa oli musta menomatka Skyraililla, eli gondolihissillä. Skyrail kulki korkealla sademetsän yläpuolella ja näkymät olivat huikeat!! Matkan varrella oli muutama stoppi, joilla pääsi kävelemään sademetsän keskelle ja ihailemaan maisemilla lookouteilta. Menomatkaan pysähdyksineen meni n. 1,5 tuntia.

Kuranda on pieni kylä sademetsän keskellä. Siellä mulla oli aikaa muutama tunti kierrellä ihania pieniä putiikkeja, markkinoita, kävellä ympäriinsä sekä syödä paikallista lohikäärmehedelmäjäätelöä ja krokotiiliburger! Kuranda oli musta tosi kiva paikka ja jos mulla olisi ollut muutama tunti lisää olisin käynyt sademetsässä kävelyllä ja kattomassa värikkäitä perhosia.

Takaisin Kurandasta tulin Scenic Railwayta pitkin vanhalla maisemajunalla. Myös junasta oli upeat maisemat, kun se meni korkealla vuorilla sademetsän keskellä ja kallioiden reunalla. Olin päivän jälkeen superväsynyt, joten silmät meinasivat mennä kiinni matkan aikana, mutta maisemien ansiosta pysyin kuitenkin hereillä! Matka oli hieno ja todellakin suosittelen ottamaan Skyrailin tai Scenic Railwayn perusbussin sijasta!


Hanna