perjantai 13. marraskuuta 2015

Friday 13th seems to be a pretty good day


Kello on vasta yksi päivällä, mutta tämä päivä näyttää olevan oikein hyvä päivä! Täällä fiilikset menee aikalailla laidasta toiseen ja sellaista keskitietä en ole kamalasti vielä kokenut. Joko olen onneni kukkuloilla tai sitten valmiina pakkaamaan kamani kassiin ja palaamaan Suomeen. Tämä päivä on kaikessa normaaliudessaan ihana, joten päätin kirjoittaa sen muistiin ja toivotella teille hyviä viikonloppuja. Tällä hetkellä olen onnellinen normiarkeni kanssa. Olen päässyt yli reissustressistä, sillä nautin (Sydneyyn kahlitsevasta) luistelusta niin paljon! Aussien mestaruuskisojen jälkeen on sitten aikaa tutustua lähiseutuihin ja koko tulevaisuus onkin sitten auki ja muuttumassa joka päivä hah.

Pyöräilin aamupalalle vähän aikaa sitten avattuun ihanaan kahvilaan parin kilsan päähän. Mutustelin banana breadiani ja join cappuccinoa täysin omassa rauhassani, joka tuntuu välillä ihanalta luksukselta kiireisten aamujen keskellä, jolloin samaan aikaan autan tyttöjä aamupalan kanssa, koitan pikaisesti syödä omaani, pakkailen lunch boxeja ja olen silmä kovana vahtimassa, ettei maito kaadu lattialle tai jotain muuta vastaavaa. Paikasta tuli mun uusi lempparikahvila/aamupalapaikka, toivottavasti se ei vie mun kaikkia rahoja... Kirjottelin Aussipäiväkirjaa, muutin taas jatkosuunnitelmiani ja koitin kovasti auttaa reissuun lähtevää ja Sydneyynkin tulevaa Essiä matkavinkeillä!

Pyöräilin kaupan kautta kotiin ja jatkoin herkullisella ja tutulla linjalla valmistamalla banaanilettuja lounaaksi. Oikeasti onko edes sallittua olla näin onnellinen vain hyvän ruoan ja oman rauhan takia? Jatkan vielä tätä hengailua salkkarijakson (katon nykyään 1-3 jaksoa kuukaudessa ja oon ihan kohtuuhyvin mukana...) kanssa ennen tyttöjen hakua. Illalla hyvä ruoka -teema jatkuu, kun suunnataan Dee Whyhin (hmm.. mitenköhän toi Dee Why pitäisi taivuttaa suomeksi?) dinnerille Sinin ja Ellin ja mahdollisesti muutaman tytön kanssa. Viikonloppu onkin sitten suurilta osin luistelua kolmien treenien ja team brekkien muodossa, mutta ehdin mä todennäköisesti kattomaan uusimman James Bond -leffan ja treffaamaan Sydneyn alueelle palannutta Annikaakin!

Ihanaa viikonloppua!! Saattaa olla, että seuraavia kuulumisia saadaan vähän aikaa odotella, sillä nationalit on kahden viikon päästä, joten seuraavat viikot ovat aika täynnä luistelua, ja vapaahetkinä todennäköisesti nukun (kiitos Aussien treeniaikojen...) tai koitan ylläpitää mun luistelun ulkopuolista sosiaalista elämää!

xx Hanna

torstai 12. marraskuuta 2015

It's not just beaches, travelling and coffee moments



Syy mun Australiassa oloonhan on tosiaan au pairius, ja koska muutamatkin on kyselleet (varsinkin mun Brisbanen aikoina), että työskentelenkö mä ollenkaan täällä, kun instagram täyttyy vain lomakuvista, päätin vähän avata mun oikeaa arkea. Hostvanhempien pyynnöstä tytöt ei näy mun sosiaalisessa mediassa, joten tämänkin takia mun elämästä voi saada vähän valheellisen kuvan ig-kuvien ja snappien perusteella. Tosin jos mun kanssa skypettää niin todennäköisesti saa tyttöjen balettiesityksiä tai loputtoman tarinoiden tulvan kaupan päälle. Puolet niistä snapchatin mystorien rantakerroista on 'työaikana' otettu ja astianpesukoneen tyhjennyksestä tai tyttöjen aamupalasta nyt ei saa niin upeita kuvia, että niitä instagramiin päivittelisin. Selvennyksenä nyt kumminkin, että suurin osa mun ajasta täällä on jotain muuta kuin reissausta, kahvittelua ja rannalla makoilua. Kuvat ovat nopeita räpsyjä arjen keskellä ilman filtereitä ja asetteluja - tältä mun elämä oikeasti näyttää.

Täällä Sydneyssä mun hostperheessä on kaksi tyttöä, 4v Z ja 9v N. N on koulussa joka päivä 8.50-3.15, joka on mun mielestä aika pitkä aika noin pienille. Saman ajan on mun käsittääkseni 5-6-vuotiaatkin! Koulu täällä aloitetaan n. 5 vuoden iässä. Eka vuosi on kindy, vastaa vähän meidän eskaria. Yhteensä kouluvuosia kertyy 12, jonka jälkeen valmistutaan high schoolista.

Aamuisin mulla on herätys seiskan kieppeillä. Varmistan, että lapset ovat heränneet, tehdään yhdessä aamupalaa, autan Z:tä pukeutumaan ja harjaamaan hiukset ja hampaat, pakkaan lunch boxit ja hoputan N:ää koulupuvun ja hiusten kanssa. Itse saan onneksi valmistautua päivään samaan aikaan lasten kanssa, joten mun ei tarvitse esim. herätä kuudelta aamulla syömään omaa aamupalaa.

Z on preschoolissa torstaina ja perjantaina, joten aamutoimien jälkeen ajan joko molemmat tytöt kouluun ja nautin vapaasta tai ajan vain N:n kouluun ja vietetään päivä Z:n kanssa.

Torstaisin ja perjantaisin olen tosiaan vapaa koulupäivän ajan, mutta maanantaista keskiviikkoon päivät koostuvat aktiviteeteista Z:n kanssa. Tiistaina meillä on kirjastossa storytime & craft session ja keskiviikkoisin Bunningsissa craft session. Bunnings on Bauhausin tai Hong Kongin tapainen kauppa, mistä saa siis aivan kaikkea ja vielä enemmän. Näitä aktiviteetteja lukuunottamatta suunnittelen (Z:n kanssa) meidän tekemiset. Z on varsinainen rantatyttö, joka rakastaa hiekassa leikkimistä ja aalloissa hyppimistä (tiistaisen biitsipäivänkin jälkeen hän sanoi 'thanks for the fab day at the beach, Hanna! I'll put my swimmers on tomorrow morning when I wake up so we can go to the beach again!!!), joten säiden salliessa vietetään paljon aikaa rannalla. Aina, kun kysyn hänen toiveitaan, vastauksena on ranta! Pakkaan jättikassin täyteen pyyhkeitä, uikkareita, aurinkorasvaa, eväitä, hiekkaleluja ym. ja hypätään ilmaiseen rantabussiin. Rantojen lisäksi käydään leikkipuistoissa, potkulautaillaan, leivotaan, katotaan lastenohjelmia (Peppa Pig, Peter Rabbit & Octonauts) ja leffoja, piirretään ja askarrellaan, leikitään tai käydään kaupoilla.

Z on todella sosiaalinen tapaus, joten lähes poikkeuksetta hän löytää puistoista ja rannoilta leikkikaverin. Maanantaina nähtiin Sinin ja hänen 3v tytön kanssa Manlyssa ja päivä meni tosi kivasti, kun tytöt leikkivät tosi hyvin yksiin ja meillä oli Sinin kanssa seuraa toisistamme. Täytyisi näiti playdateja järjestää useammin, mutta suurimmalla osalla tuntemistani au paireista täällä lähellä on vääränikäiset lapset tai sitten lapset ovat poikia. (4v mielestä tytöt on paljon kivempia, koska poikien leikit ovat liian rajut.) Sovittiin kuitenkin tänäänkin, että treffataan ensi viikolla saksalaisen Lean ja hänen 3v pojan kanssa.

Iltapäivällä haen N:n tai molemmat tytöt koulusta ja vietetään iltapäivää kotona tai esim. puistossa ennen kuin vanhemmat tulevat kotiin, jolloin olen taas 'vapaalla'. Muutamana iltapäivävä tytöillä on myös uintia tai kuvista tms.

Mulla ei töihin juurikaan kuulu kotitöitä. Tyhjennän tiskikoneen aamuisin ja laitan yöllä pyörineet pyykit narulle ja iltapäivällä tuon ne sisälle. Lisäksi varmistan ja autan, että tytöt vievät omat pestyt vaatteet kaappeihinsa ja pitävät huoneet siisteinä. Pakkaan hostäidin valmistamat lounaat lunch boxeihin ja iltapäivällä tyhjennän ruoanjämät ja laitan lumch boxit tiskiin. Lisäksi totta kai yleisten tilojen siistiminen oman käytön jälkeen esim. tiskaus lounaan jälkeen ja pyydettäessä tai omasta halusta esim. imuroimista välillä.

Au pairien päätehtävä on lasten viihdytys ja hoito, joiden lisäksi voi olla lapsiin liittyviä kotitöitä (lasten pyykit tms) tai muita kevyitä kotitöitä. Tämä ei kuitenkaan kaikkien au pairien kohdalla toteudu... Täälläkin olen saanut kuulla liian monta tarinaa, jossa au pairit ovat käytännössä siivoajia ja täyspäiväisiä lastenhoitajia au pairin palkalla. Eräskin tyttö täällä tekee kotona aivan kaiken vessojen pesusta ja kokkauksesta silittämiseen ja moppaamiseen lukuunottamatta vanhempien makkarin ja kylppärin siivousta. Perusteluina tälle vanhemmat ovat kertoneet sen, että lapset ovat koulussa päivisin. Toinen tyttö puolestaan huolehtii 10kk lapsesta 5pv/v 9h/pv ja sen lisäksi imuroi 3krt viikossa koko talon, hoitaa kaikki pyykit, moppaa kerran viikossa ja kokkaa päivällisen. Mun mielestä hyvänä ohjenuorana hostperheille au pairien kohtelusta ja roolista toimisi ajatus, että tykkäisivätkö vanhemmat, jos heidän lapsensa olisi au pairina vieraassa ympäristössä ja lasta kohdeltaisiin samalla lailla kuin he itse kohtelevat au pairiaan. Tiedostan toki, että au paireissakin on vikaa. Tullaan tänne unelmoiden lomasta ja ilmaisesta ylläpidosta, maristaan liian pienestä palkasta tai perheen säännöistä tai ollaan täysin kokemattomia kotitöiden kanssa, jolloin oman huoneenkin siistinä pitäminen on ylivoimaista. Tämän pitäisi olla perheillle annetun korvaamattoman avun lisäksi eräänlainen cultural exchange & experience.

Olen siis todella onnellinen ja kiitollinen omassa perheessäni, jossa au pairin rooli ymmärretään ja minua pidetään oikeasti perheen jäsenenä. Perhe on suhtautunut todella hyvin esim. mun luisteluun täällä, ja saan sitä varten lähteä välillä aikaisemmin 'töistä' ja käyttää autoa. Hostäiti ostaa mulle ruisleipää kaupasta, koska tietää, että tykkään siitä ja iltaisin mulle tarjotaan viinilasia tai teekupposta. Mulle tarjotaan kyytiä ja saan aina soittaa jos mulla on mitään ongelmia. Yhtälailla mä voin käydä kaupassa hakemassa maitoa sen loppuessa, auttaa päivällisen kanssa ja siivoamisessa tai leikkiä lasten kanssa ollessani vapaalla.

Voisin joskus kirjotella au pairiudesta ja kokemuksistani ja muilta kuulemistani tarinoista enemmän. Monelta osin tämä on vastannut odotuksia, mutta monta asiaa on myös yllättänyt sekä hyvässä että pahassa. Jatkuva lasten kanssa valppaana oleminen ja aikaiset aamut voivat väsyttää samoin kuin kiukkukohtaukset ärsyttää tai jotkin perheen toimimistavat hämmästyttää, mutta toisaalta missä toisessa työssä saa olla jatkuva halausten ja pusujen kohde, käyttää työvaatteinaan bikinejä ja leipoa muffinsseja.

Tämän oli tarkoitus olla postaus mun arjesta, mutta vähän lipsuttiin taas. Voisin joku kerta tehdä vielä postauksen mun tavallisesta viikosta täällä.

xx Hanna

Ps. Kivaa loppuviikkoa!! Välillä mä täällä mietin, olenko Suomen vai Australian marraskuussa säiden ollessa varsin sateidet ja synkät...

perjantai 6. marraskuuta 2015

Five months down


Kuvat ovat University of Sydneystä. Saanko jooko mennä tonne opiskelemaan???

Viime päivinä mulla on enkku ja suomi olleet ihan sekaisin. Olen vastaillut suomi-ihmisille whatsappissa huomaamattani enkuksi, mutta ehkä vielä enemmän hämmennystä ovat aiheuttaneet mun suomenkieliset facebook-viestit täkäläisille luistelujoukkuelaisille ja perheen tytötkin ovat naureskelleet ihmeissään, kun olen suomeksi kehottanut pakkaamaan koululaukun tai syömään aamupalaa. Itse en ole näitä aina edes huomannut. Olen koittanut miettiä, ajattelenko tai näenkö unia enkuksi vai suomeksi, mutta mä en ihan oikeasti tiedä!!

Hanna

ps. Aussit on kanssa ihan toivottomia julkisen liikenteen kanssa sateen iskiessä... Eilenkin kaikki aamun bussit olivat myöhässä 15-40 minuuttia sateen takia.

pps. Alotin eilen Antti Tuiskun, Samuli Edelmannin ja Suvi Teräsniskan joululaulujen kuuntelun. Vietin tänään ihan oikeasti ekan päivän Sydney-ajalta kokonaan kotona rentoillen koulumatkoja ja nopeaa posti- & kenkienostoreissua lukuunottamatta. Oli aivan ihanaa neuloa joululahjoja, kuunnella joululauluja, kokkailla banaanilettuja ja kattoa yksi leffa. Tuntui niin ihanan tavalliselta ja kotoisalta. Viikonloppuna on toivottavasti tiedossa Ikea-reissu Suomi-tyttöjen kanssa, jos saisi vähä lisää tuttuja ruokia ja ainakin tuttua fiilistä, kun näkee kaikki tutut huonekalut yms. Kyllä mä siis täällä viihdyn oikein mainiosti, mutta "kuukausipäivien" aikoihin aina tulee ajateltua Suomea enemmän...

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Palm Beach













University of Sydney, jälkkäriä lounaaksi, Glebe ja Gleben markkinat, Chinatown, Chinese Garden of Friendship, babysitting, tyttöjen ilta leffan ja ruoan merkeissä, Palm Beach, Newport Beach, Whale Beach, treenit, Centennial Park ja maailman ihanimmat kirjakauppakahvilat. Mm. nämä kaikki mahtuivat viime viikon loppupuolelle.

Postauksen kuvat ovat sunnuntailta, jolloin vietin rantapäivää Newport-, Whale- ja Palm Beacheilla. Säätiedotuksessa oli luvattu sadetta ja myrskyä, mutta sainkin nauttia auringosta ja +25 asteesta. Tällä hetkellä säätiedotuksissa ei ole juuri kehumista täällä, sadetta ja tuulta. Tosin tämänkin viikon maanantaiaamupäivä oli lupauksista huolimatta kaunis ja kuuma, joten päästiin neljävuotiaan kanssa rannalle. Säiden puolesta ei siis tule Suomen marraskuuta ikävä ja säätiedotusten tarkkuus on myös samaa luokkaa kuin Suomessa. Mulla on joku ongelma sateenvarjon kanssa. En siis omista kyseistä kapistusta, vaikka pari kuukautta oon jo miettinyt sen hankintaa. En vaan saa ostettua, sillä en halua käyttää rahaa sellaiseen "turhuuteen". Yhden kaverin vinkistä löysin kaupan, joka myy perusmustia sateenvarjoja kuudella dollarilla, mutta silti ajattelen vain, että turhaa rahan haaskausta, vaikka tiedän, että tulen olemaan taas märkä seuraavana sadepäivänä. Sen sijaan aamupaloja voin hyvillä mielin ostaa kahvilasta, vaikka ne verottavat lompakkoa huomattavasti enemmän kuin kuusi dollaria, joka on siis noin neljä euroa. Ehkä vielä jonain päivänä...

Northern Beaches -alueella, jossa mäkin siis asun, on kymmenkunta rantaa. Osalla näistä olen ehtinyt jo käydä, mutta monta on vielä käymättäkin. Eiköhän rantakerrat lisäänny, kunhan kesä tulee. Toisaalta aikalailla kaikki noista rannoista on samantapaisia, joten sinänsä niissä ei kauheasti uutta ole. Kunhan tulee oikeasti kesä, aion pyöräillä rannalle katsomaan auringonnousua. Sydneyssä, kun ei voi rannalla oikein ihailla auringonlaskuja, mutta auringonnousut ovat kyllä kaikkien kuvien mukaan uskomattomat myös, ne vaan ovat viiden ja kuuden välillä aamulla...

Newport ja Whale Beach olivat kauniita, mutteivat sen kummempia rantoja. Palm Beachilla olen käynyt ennenkin, mutta meillä jäi silloin light house käymättä, joten lähdin uudestaan pohjoseen reissuun. Light house sijaitsee mäen päällä, jonne oli aikamoinen kipuaminen, mutta kannatti kiivetä, sillä maisemat olivat upeat!! Kiipeämisen lisäksi vietin päivän rannalla makoillen ja rennosta päivästä nauttien. Olin jopa liian laiska avaamaan kirjan haha. Tykkään Palm Beachista, sillä se ei (ainakaan vielä) ole niin täynnä kuin monet muut rannat. Johtuu varmasti osittain kauemmasta sijainnista ja runsaiden palvelujen puutteesta. Mulle väljempi rantaelämä sopi vallan mainiosti, sillä ei tarvinnut taistella hiekkaläntistä, vaan sai levittää vilttinsä sinne, minne itse halusi.

Hanna